Sosiaalityöntekijä vai juoruhenkilö?

"– Itse näin, kun pariskunta hyppäsi todella kalliin näköiseen Volvoon maskipaketit käsissä. Toivon, että hekin vievät vähävaraisille läheisilleen, sukulaisilleen tai tuttavilleen nämä maskit, Tarja Mäntynen sanoo."

Muistuu mieleen se hetki, kun käyttöarvon omaavaa Citikkaani kutsuttiin kalliiksi autoksi. Muistuu mieleen monta tilannetta, jossa vähävaraisuuttani on kyseenalaistettu milloin minkäkin seikan perusteella. Muistuu mieleen myös ärtymys ja turhautuminen. Jopa inho ja viha. Eikö tämä koskaan lopu? Ihmetteleekö joku vielä miksi monia ei huvita puhua köyhyydestä? Miksi moni tekee kaikkensa jopa peittääkseen köyhyyttään? Miksi apua ei haeta? Harvaa kiinnostaa joutua silmätikuksi jopa arkisista perusasioista. 

Kukaan ei tiedä oliko auto edes pariskunnan oma vai oliko se vaikkapa lainassa - tokikin oletus lienee se, että meillä köyhillä ei ole hyvin toimeentulevia ystäviä, sillä kukapa kunnon ihminen nyt tällaisen roskasakin kanssa kaveeraisi... Nämä ovat aivan saman sarjan oletuksia kuin maahanmuuttajien nahkatakit-jutut. Pidän erittäin arveluttavana sitä, että sosiaalityöntekijä ei ilmeisesti pidä tällaisia oletuksia ja niiden laukomista ääneen mitenkään ongelmallisena.

"Erittäin kalliin näköiseen" autoon nouseminen ei tarkoita yhtään mitään. Minäkin olen noussut monta kertaa elämässäni todella kalliiseen autoon. Ilmeisesti en siis olekaan köyhä. 

Milloin se on "iso" auto, milloin tatuoinnit, milloin koti ja milloin läppärin merkki. Alan olla lopen kyllästynyt näihin yksisilmäisiin myytteihin siitä kuka on vähävarainen. Sinä et tiedä. Et vaikka olisit sosiaalityöntekijä. Tunnusta se, että oletuksesi voivat olla täysin vääriä. 

On äärimmäisen vahingollista pönkittää mielikuvaa, että vain tietynlaiseen stereotypiaan sopiva saa käyttää tietynlaisia palveluita. Minä saatan monesti näyttää aika tavalliselta keskiluokkaiselta. Tämä ei silti muuta sitä, että elän köyhyydessä. Tämä juttu oli myös hyvä muistutus siitä, miksi en ikipäivänä menisi moisia palveluita käyttämään. Olen mielummin ilman kuin olen jokaisen oman elämänsä "tutkivan journalistin" katseiden alla. 

En tiedä ajatteleeko sosiaalityöntekijä mitä maksaa, jos perheessä on vaikkapa neljä maskin käyttöikäistä henkilöä. Vaikka ruokakunta ei eläisikään mittareiden mukaan suoranaisesti köyhyydessä tästä syntyy iso kustannus vaikkapa perheelle, jossa molemmat työskentelevät palvelualalla osa-aikaisena. 

Kuka sitten hyötyy tällaisista huuteluista? Emme ainakaan me köyhät. Saamme entistä enemmän leimaa kuinka emme ole oikeasti vähävaraisia. Kuinka vain teeskentelemme ja olemme niin häikäilemättömän moraalittomia. Tällaiset ulostulot johtavat siihen, että palveluita halutaan kehittää entistä enemmän kontrolloivampaan suuntaan. Tämä taas haittaa kaikista eniten jo todella huonossa asemassa olevia, joilla ei ole jaksamista, eikä uskoa järjestelmän toimivuuteen tai avun saatavuuteen. 

"Diakoniajohtaja Matti Helin Diakonissalaitokselta on kertonut aiemmin Taloussanomille(siirryt toiseen palveluun), että pääkaupungissa kuka tahansa on voinut mennä leipäjonoon tuloista riippumatta.

– Avun tarvetta ei ole millään tavalla selvitetty, että onko sitä olemassa. Käytännössä Helsingissä on pystynyt kuutena päivänä viikossa hankkimaan itselleen ilmaiset ruokatarvikkeet halutessaan. Tällaista ilmiötä on, koska järjestelmä mahdollistaa sen, Helin sanoi."

Koska järjestelmä mahdollistaa sen. Vuosien varrella palveluiden suhteen huolellisesti kyynistynyt minä lukee tämän niin, että järjestelmää pitäisi diakoniajohtajan mielestä muuttaa. Pidän tällaisia julkilausumia kohtuullisen järkyttävinä. 

Jokaisen tulisi voida luottaa siihen, että ainakaan sosiaalityöntekijät tai diakoniapalveluissa työskentekevät eivät harrasta juoruilua palveluiden käyttäjistä, eivätkä myöskään spekuloi tälläisilla mutujensa perusteella. Muistuu mieleen se kun aikoinaan sen yhden ja ainoan kerran kävin itse diakoniapalvelussa ja aloin saada ripitystä luottokorteistani. Ei muuta kuin lööppeihin kertomaan, että asiakkaalla oli useampi luottokortti... 

Sosiaali- tai diakoniatyöntekijöiden tehtävä ei ole lähteä arvostelemaan tällaista palvelua käyttävien moraalia tietämättä henkilöistä tai heidän tilanteestaan oikeastaan yhtään mitään. Oletuksia tekee päässään jokainen, mutta tällaisissa tehtävissä työskentelevien olisi kyettävä pitämään tällaiset mölyt mahassaan. 

Sosiaalityöntekijöiden luulisi myös ajattelevan, että jos joku seisoo leipä- tai maskijonoissa ilman todellista tarvetta on tämä pieni hinta maksettavaksi siitä, että oikeasti avun tarpeessa olevat ja mahdollisesti todella vaikeassa tilanteessa olevat saavat avun mahdollisimman matalalla kynnyksellä. Pieni hinta maksettavaksi siitä, että jokaisella on mahdollisimman aito mahdollisuus hakea apua ja tukea. Pieni hinta siitä, että ihmisten kuilu ei syvene entisestään. 

Josko sosiaalityöntekijät/johtavat sosiaalityöntekijät ja diakoniajohtajat jättäisivät jatkossa työhönsä kuulumattomien arviointien tekemisen ja köyhien muroihin pissimisen sikseen. Kysyykö joku vielä miksi en luota sosiaali- tai diakoniatyöntekijöihin?*

*Toim. huom. En kaipaa "Mutta ei kaikki sosiaalityöntekijät"-kommentteja. Jos olet sosiaalityöntekijä/diakoniatyöntekijä, joka ei käyttäydy näin ei tämä kritiikki koske sinua.