Koronarajoitusten höllennyttyä sosiaalinen media täyttyi matkapäivityksistä. Puskarariossa suuniteltiin heti juhannuksen alla viinareissua Viroon ja pakettimatkalle pitkästä aikaa lähtenyt henkilö päätyi lööppeihin asti. Matkailu on kuulemma niin uskomatonta.
Ihan siten niin minulla ei ole tarvetta passille tai matkustamiselle, että minulla ei ole rahaa moisiin. Ei, kaikki eivät joskus käy. Minulle ei ole koskaan ollut arkipäivää tai edes juhlapäivää ravata ulkomaan lomilla, joten en moista osaa oikeastaan kaivatakaan. Varsinainen shokkipaljastus onkin, että en koe erityisesti menettäneeni oikeastaan yhtään mitään. Valtaosa on niin kovin tottunut siihen, että ulkomailla matkustellaan ja käsite loma liittyy monella kiinteästi ulkomaan matkaan, että sitä on ymmärrettävästi vaikea kyseenalaistaa.
Lapsuudessani loma tarkoitti minulle vain sitä, että koulua ei ole ja mennään käymään sukulaisten luo pohjoiseen. Ulkomaille menoa se ei koskaan tarkoittanut. Moni on jo lapsesta lähtien kuitenkin kasvanut siihen, että loma tarkoittaa nimenomaan ulkomaille lähtemistä. Jotakin hirveän erityistä ja arjesta poikkeavaa tekemistä. Kun tällaiseen ei ole kasvanut ei osaa ajatella miksi mieli järkkyisi, jos sinne ulkomaille ei pääse.
Koen totta kai empatiaa siksi, että muilla on ollut pettymyksiä. Onhan minuakin harmittanut vaikkapa lempiartistini keikkojen siirtäminen. Ihmiset ovat erilaisia, pitävät eri asioista ja totta kai pettymys on aina pettymys. Minulle edulliselle rokkikeikalle pääsy on suunnaton etuoikeus, hirveän iso asia ja suorastaan luksusta. Muistetaan siis, että kaikki eivät matkustele. Sekin on valitettavasti ihan normaalia, että ihmisellä ei ole sitä passia, eikä mahdollisuuksia tehdä lomalla mitään arjesta poikkeavaa edes kotimaassa.
Kommentit
Lähetä kommentti