"Kaikki julkisuus on hyvää julkisuutta"
Perussuomalaisten ajatuspaja Suomen Perustan julkaisema Jukka Hankamäen Totuus kiihottaa-teos on nostanut jälleen myös keskiöön sen, miten tällaisiin kohuihin pitäisi reagoida oikeaoppisesti. Onko hyväksyttävää levittää alkuperäistä tekstiä vai onko se vain julkisuuden antamista Hankamäelle ja perussuomalaisille? Onko kaikki julkisuus todella hyvää julkisuutta tai ilmaista mainosta?
On asioita, joista ei voi olla puhumatta niin sanotusti ihan niiden oikeilla nimillä, vaikka tämä puhe toisi sitä paljon puhuttua julkisuutta myös väärin toimineelle. Me puhumme nyt ison puolueen ajatuspajan julkaisemasta teoksesta, jonka tuottamiseen on käytetty verorahoja. Teoksesta, jonka retoriikka muistuttaa seksuaalirikollisten puheita. Esimerkiksi ahdistelutapauksesta puhuminen nostaa usein esiin myös ahdistelijan. Käytöksen kohde ei ole koskaan vastuussa tekijän mielihyvän kokemuksista, eikä siitä onko henkilö hakenutkin julkisuutta. Tämän tekstin kohteena on jokainen naisoletettu.
Toivon myös, että jokainen miesoletettu, jolla vain on lusikoita perehtyisi tähän asiaan. Esimerkiksi poliittisesti aktiiviselle naisoletetuille ei ole valinta joutuuko elämään tällaisten asioiden kanssa. Jos siis tuntuu pahalta lukea tällaista tekstiä niin voinette hyvin kuvitella millaista on monella naisoletetulla. Kun eletään maailmassa, jossa joutuu miettimään pitäisikö poliittiseen vaikuttamiseen mukaan tuleville kertoa, että hommaan sisältyy raiskauspuheita ja huorittelua ovat asiat pahasti pielessä. Kun eletään maailmassa, jossa 16-vuotiasta vaaliesitteitä jakavaa solvataan kadulla asiat ovat pahasti pielessä.
Moni meistä on ollut monia vuosia tekemisissä tämän teoksen edustamien naisvihamielisten ajatusten kanssa. On aika iso hälytysmerkki, kun voi alkaa sanoa olevansa osittain turtunut raiskauspuheisiin. Minä en ole järkyttynyt tästä teoksesta. On erittäin hyvä, että vihdosta viimein tämä totuus on tullut näin isossa mittakaavassa julki. Tätä asiaa ei saa unohtaa, eikä tätä tarvitse kaunistella.
Itse pidän myös erittäin tärkeänä sitä, että ihmisillä on mahdollisuus muodostaa oma näkemyksensä alkuperäisen materiaalin perusteella. On erittäin vaikutuksille altista muodostaa kantoja ilman täsmällistä tietoa mistä nyt oikeastaan onkaan kysymys. Toki itse katson asiaa poliittisen viitekehyksen näkökulmasta. Tässä viitekehyksessä on vahingollista tehdä johtopäätöksiä ilman tietoa.
Asia on joka tapauksessa jo erittäin julkinen. Jokaiselle höpöjä kirjoittavalle ehkä kannata uhrata omaa aikaansa, mutta tämän asian julkisuutta ei enää muuta se postaako joku alkuperäistä materiaalia nettiin vaiko ei. Nyt on aika vetää raja.
Perussuomalaisten ajatuspaja Suomen Perustan julkaisema Jukka Hankamäen Totuus kiihottaa-teos on nostanut jälleen myös keskiöön sen, miten tällaisiin kohuihin pitäisi reagoida oikeaoppisesti. Onko hyväksyttävää levittää alkuperäistä tekstiä vai onko se vain julkisuuden antamista Hankamäelle ja perussuomalaisille? Onko kaikki julkisuus todella hyvää julkisuutta tai ilmaista mainosta?
On asioita, joista ei voi olla puhumatta niin sanotusti ihan niiden oikeilla nimillä, vaikka tämä puhe toisi sitä paljon puhuttua julkisuutta myös väärin toimineelle. Me puhumme nyt ison puolueen ajatuspajan julkaisemasta teoksesta, jonka tuottamiseen on käytetty verorahoja. Teoksesta, jonka retoriikka muistuttaa seksuaalirikollisten puheita. Esimerkiksi ahdistelutapauksesta puhuminen nostaa usein esiin myös ahdistelijan. Käytöksen kohde ei ole koskaan vastuussa tekijän mielihyvän kokemuksista, eikä siitä onko henkilö hakenutkin julkisuutta. Tämän tekstin kohteena on jokainen naisoletettu.
Toivon myös, että jokainen miesoletettu, jolla vain on lusikoita perehtyisi tähän asiaan. Esimerkiksi poliittisesti aktiiviselle naisoletetuille ei ole valinta joutuuko elämään tällaisten asioiden kanssa. Jos siis tuntuu pahalta lukea tällaista tekstiä niin voinette hyvin kuvitella millaista on monella naisoletetulla. Kun eletään maailmassa, jossa joutuu miettimään pitäisikö poliittiseen vaikuttamiseen mukaan tuleville kertoa, että hommaan sisältyy raiskauspuheita ja huorittelua ovat asiat pahasti pielessä. Kun eletään maailmassa, jossa 16-vuotiasta vaaliesitteitä jakavaa solvataan kadulla asiat ovat pahasti pielessä.
Moni meistä on ollut monia vuosia tekemisissä tämän teoksen edustamien naisvihamielisten ajatusten kanssa. On aika iso hälytysmerkki, kun voi alkaa sanoa olevansa osittain turtunut raiskauspuheisiin. Minä en ole järkyttynyt tästä teoksesta. On erittäin hyvä, että vihdosta viimein tämä totuus on tullut näin isossa mittakaavassa julki. Tätä asiaa ei saa unohtaa, eikä tätä tarvitse kaunistella.
Itse pidän myös erittäin tärkeänä sitä, että ihmisillä on mahdollisuus muodostaa oma näkemyksensä alkuperäisen materiaalin perusteella. On erittäin vaikutuksille altista muodostaa kantoja ilman täsmällistä tietoa mistä nyt oikeastaan onkaan kysymys. Toki itse katson asiaa poliittisen viitekehyksen näkökulmasta. Tässä viitekehyksessä on vahingollista tehdä johtopäätöksiä ilman tietoa.
Asia on joka tapauksessa jo erittäin julkinen. Jokaiselle höpöjä kirjoittavalle ehkä kannata uhrata omaa aikaansa, mutta tämän asian julkisuutta ei enää muuta se postaako joku alkuperäistä materiaalia nettiin vaiko ei. Nyt on aika vetää raja.
Kommentit
Lähetä kommentti